Valkeamekkoinen nainen unessa

Näin jokunen yö sitten hämmentävää unta, joka jäi mietityttämään useammaksi päiväksi. Kirjoitan nyt unen talteen, ja taiteilin kuvankin aiheeseen liittyen.

Olin jossain Euroviisu-juhlissa. Ne toteutettiin isossa aika vanhahtavassa talossa, jossa oli monta isoa huonetta ja niissä vanhanaikaisia suuria kauniita pyöreän aaltoreunaisia sohvia ja ylväitä pitkiä ruokapöytiä tuoleineen. Huonekalut ja lattia oli tummanruskeaa puuta ja tapetit ja pöytäliinat valkoisia. Olin noissa juhlissa yksin, ja vaeltelin pitkin taloa. En oikein tiennyt, missä minun olisi pitänyt olla, mutta useasta huoneesta löytyi suuri moderni telkkari, josta Euroviisut pyörivät. Ihmiset saivat siis hajaantua usean eri telkkarin ääreen seuraamaan Euroviisu-esityksiä. Ajattelin että onpa siinä hauska idea. Pysähdyin johonkin huoneeseen, jossa ei ollut telkkaria ja jäin siihen jotain ihmettelemään. Luokseni ilmaantui nuorenoloinen nainen, jolla oli vähän tummemmanrusehtavampi iho kuin tavanomaisella suomalaisella ja paksut tummanruskeat keskipitkät hiukset. Minulle tuli hänestä vahvasti mieleen Merkurius-nainen (Ashlesha-, Jyestha- & Revati-nakshatrat), joka on olemukseltaan hyvin nuoren tytön oloinen ja näköinen, vaikka hän varmasti oli aikuinen ja suunnilleen samanikäinen kuin minä. Hän esitteli itsensä heti ja sanoi lempinimensä olevan Iikku, mutta oikealta nimeltään hän on Irja-Liisa. Olin äimistynyt ja sanaton hetken ja kerroin, että olen tismalleen samanniminen. Uusi tuttavuuteni ei ollut siitä yhtään ihmettynyt ja toisti nimeni pistääkseen sen muistiinsa paremmin. Sitten hän kysyi, millainen rahatilanne minulla on, ja voisimmeko muuttaa yhdessä kimppakämppään. Sanoin vähän varovasti, ettei se taida onnistua, kun asun jo poikaystäväni kanssa. Pyrin olemaan mahdollisimman kiltti ja hellävarainen, etten vain pahastuttaisi häntä ja miten tyypillisesti toimin uusien tuttavuuksien kanssa ollessani siinä pelossa, etteivät he pidä minusta muuten. Minulla oli sellainen ahdistunut mielentila, mikä yleensäkin on, jos joku vaan tuppautuu seuraani ilman "suostumustani", vaikka tosin tykkäsin jutella tämän kaimani kanssa. Minusta hän oli todella magneettinen, lämmin ja ystävällinen. Nainen vastasi ehkä jotain "mm" ja sitten katosi. Hän oli iloton ja jollain tavalla harmaa ja pysähtynyt. Hän varmasti olisi kiperästi tarvinnut apua asuinsijan löytämisessä ja muussa. Hän katosi johonkin ja siirryin itsekin toiseen huoneeseen telkkarin ääreen seuraamaan Euroviisu-esityksiä. Yhden esityksen lopussa joukko valkeaan mekkoon pukeutuneita kauniita naisia jonossa tuli kukkaoksat kädessä tarjoamaan oksansa yleisölle. Tämä siis tapahtui siinä huoneessa, jossa olin eikä telkkarissa. Samassa huomasin, että uusi tuttavuuteni oli jonon ensimmäinen. Hän katkaisi oksasta pätkän ja antoi sen jollekin. Vaistomaisesti otin muutaman askeleen eteenpäin häntä kohti, ja hän antoi lopun kukkaoksan minulle. Siinä oli valkoisia pieniä kukkia. Ihailiin valkoisiin pukeutunutta naista ja ajattelin, miten onnekas hän oli saadessaan olla osa esitystä, mutta hän itse näytti kuolleelta sisältäpäin ja teki tehtäväänsä kuin pakon edessä.



Mietin, oliko tapaamani nainen rinnakkaisulottuvuuteni minä, ja pääsimme keskustelemaan toistemme kanssa. Toisaalta uni ei välttämättä merkitse mitään. Saatoin käsitellä sitä, kun jouduin edellisenä päivänä esittäytymään hoitajalle, kun hain sairaslomapäivää. Joka tapauksessa mielenkiintoinen uni ja hyvin toteutetut juhlat ja hauska lisä kukkien jakaminen esityksessä. Samoin pisti miettimään, miten toimin paniikkisena ihmisten seurassa ja miten tekee hienoja asioita ilotta, koska mahdollisesti haluaisi enemmän, tai sitten jokin muu painaa mielessä niin, ettei kykene elämään nykyhetkessä. Hyviä teemoja siis pohdittavaksi.

Muutama kuukausi aiemmin näin vähän samankaltaista unta, jossa juttelin kaverini kanssa elokuvastamme. Kerroin kaverilleni, että tunsin yhden samannimisen ystävällisen ihmisen (puhuin siis kaveristani, ihan kuin hän olisi ollut olemassa kaksi kertaa, kahtena tismalleen samana ihmisenä), ja hän varmasti suostuisi esiintymään elokuvassa, ja henkilöpula olisi sillä ratkaistu! Olimme kaverini kanssa asiasta innoissaan. xD

Brittijulkkikset mahtiunissa

Mä oon nähnyt viime aikoina paljon hauskoja unia, joten kirjoitan pari niistä taas ylös blogiin. .-D Kirjoitan tällä kertaa unia, jossa on ollut mukana tähtiä Briteistä!

---

Tanssitunnilla Joen ja Diannen kanssa

Mä olin mukana Strictly Come Dancing -ohjelmassa. Mä olin nipin napin selvinnyt edellisestä tanssiviikosta. Mun tanssiopettaja oli Dianne Buswell, ja hän tanssi sekä mun että Joe Suggin kanssa. Hänellä oli siis kaksi paria. .--D Dianne vaan tykkäsi tanssia mieluummin Joen kanssa, koska tämä oppi askeleet nopeammin kuin minä ja oli muutenkin mua lahjakkaampi.

Istuttiin kaikki kolmisteen tanssisalin lattialla, ja Dianne valitteli sitä, että nyt hän joutui keksimään koreografiat meille molemmille. Dianne kertoi ostaneensa ensimmäistä kertaa elämässään makuupussin. Aikataulu oli niin tiivis, ettei Dianne ehtisi käydä kotonaan nukkumassa, vaan hänen olisi valvottava koko yö, jotta seuraavana päivänä meille kummallekin parille olisi valmiit suunnitelmat tanssiharjoituksiin. Me kokeiltiin Diannen kanssa jotain askeliakin, mutta hän ei näyttänyt ollenkaan tyytyväiseltä mun suoritukseen. Me aiottiin tanssia Mørlandin & Debrah Scarlettin kappale "A Monster Like Me". Dianne puhui muuten sujuvaa suomenkieltä.

Mua harmitti nähdä Dianne niin uupuneena, joten päätin auttaa häntä ja ehdotin että kohdassa "Just go to find the prince you thought you found in me" lähdettäisiin kummatkin juoksemaan päinvastaisiin suuntiin, eri puolille tanssilavaa. Dianne siihen vain totesi ärtyneenä, että hän ei ole vielä tiedä, millainen meidän tuleva koreografia on, joten hänen on nyt paha ottaa vastaan mitään ehdotuksiakaan. Mä en joko tajunnut tai sitten en ottanut itseeni Diannen äkää, vaan mä olin edelleen vaan hilpeän iloisella mielellä.

Mä juttelin jotain Joen kanssa ja kerroin, miten hienosti hän on mun mielestä tanssinut kilpailun aikana. Sanoin jotain, että muistan paljon paremmin Joen eri tanssisuoritukset kuin omani. En yhtään muistanut, minkälaisia tansseja olin itse vetänyt läpi. .-D (Siksi tietenkin koska en ole koko kisassa mukana, niin enhän mä voikaan muistaa edellisiä tansseja, mutta huvittavaa silti.) Joe taisi siihen vaan hymyillä ja naurahtaa vähän vaivaantuneesti. Mä ihmettelin vielä sitäkin, että olin päässyt jatkoon ja tosi pitkälle koko kisassa. xD

Tajusin etteihän tää uni niin hullu olekaan. Nyt Joe ja Dianne ovat päässeet niin pitkälle kisassa, että heidän pitää opetella kaksi tanssia viikossa, ja mä oon siinä hengessä mukana unieni kautta. .-D

---

Hurtsin keikalla

Minä ja Kasa oltiin Hurtsin keikalla. Adam tosin ei ollut lavalla, vaan Theo esiintyi yksin. Hänellä tosin oli neljä blondia naistaustalaulajaa, mutta hekään eivät olleet Theon kanssa lavalla, vaan sivussa. Se ei ollutkaan mikään tavallinen keikka, vaan laulujen soittelun lisäksi meneillään oli myös jonkinlainen näytelmä. Musta tuntuu, että joku ritari siinä ainakin välillä edes-takaisin juoksenteli. Minä ja Kasa seurattiin esitystä aluksi eri puolilta salia, mutta päätin sitten siirtyä jossain vaiheessa Kasan viereen. Väkeä oli paikalla aika vähän, joten siirtyminen onnistui helposti. Uusi paikka oli ihan taustalaulajien vieressä, ja heidän laulunsa kuului aivan sairaan kovalla. Mun ilme oli varmaan aika yllättynyt, sillä Kasa kertoi mulle itsekin kuulevansa siitä kohtaa taustalaulajat paljon paremmin kuin Theon itse. Näytelmä jatkui, ja joku vieritti jonkin pyöreän asian prinssiä kohti, mutta se jäi ihan puolitiehen, just siihen mun kohdalle. Theo tais pyytää mua vierittämään sen asian eteenpäin. Kasa kysyi, liikutuinko mä siitä nyt paljonkin, kun Theo oli antanut mulle sellaisen käskyn. Ihmettelin kysymystä mutta huomasin, että mun silmistä valui vaan kyyneliä. .-D

Esitys loppui, ja Theo astui pois lavalta. Yhtäkkiä ihmisiä tuntuikin olevan paikalla ihan hirveästi, ja kaikki lähtivät juoksemaan Theoa kohden, minä ja Kasa oltiin ensimmäisten joukossa. Theo oli kauhuissaan tilanteesta ja oli menossa johonkin takahuoneeseen, mutta turvamies ei päästänyt häntä menemään! Theon kasvoilta huomasi "no voi hitsi, mitä mä nyt teen?" -ilmeen. Mä tajusin, ettei Theo varmaan tykkää siitä, jos me hypätään sen päälle hulluina faneina, joten siksi mä päätin vaan pysähtyä hänen eteensä huutaen: "We love you! You was awesome!" (Herättyäni tajusin, että munhan olisi pitänyt sanoa "were", mutta niin .--D) Theon kauhuilme hälveni pois, ja hän alkoi hymyillä. .->

Unen lopussa oli jokin hölmö kohta. Ihmiset jonotti johonkin, mutta minä ja Kasa päätettiin vaan kävellä suoraan pois. Meidän käskettiin jollain kortilla vetää joku viivakoodijuttu ennen lähtöä jollain laitteella. Tehtiin se, mutta "kuittiin" tulikin lukemaan joku ohjeistus, että meidän olis pitänyt hakea ensin jokin juttu (, mitä ne kaikki oli jonottaneet), jotta se homma onnistuisi oikeaoppisesti. Mä kuitenkin vaan nappasin sen kuitin ja kävelin vaivihkaa pois ihan kuin kaikki olisi mennyt niin kuin pitikin. Ne jonottajatyypit tosin varmasti tajusi sen mokan. .--DD

---

Niistähän tulikin pitkät tarinat.

Kapinointiunia

Kirjoitan pari mun huvittavaa kouluaiheista unta. .-D

---

Mä olin ala-asteen kouluruokalassa nyt aikuisena. Ne tilat oli siellä tosi suuret, kauniit ja valoisat, paljon mahtipontisemmat kuin meidän aikana. Vähän ennen kuin olin saapunut ruokalaan, ala-asteaikainen opettaja oli kertonut siitä, kuinka kouluruoka maksoi valtiolle paljon, eikä ilmainen kouluruoka tulevaisuudessa ollut enää varmaa. Kävelin kuitenkin siellä ruokalassa mun ala-asteaikaisen ystävän kanssa. Katsottiin kummatkin lihaklönttejä vähän ällöksyen. Päätin kysyä koulun keittäjältä:
"Missä täällä on vegaaniruoka?"
"Ei meillä ole vegaaniruokaa tarjolla", keittäjä vastasi.
"Miten niin ei ole?" kysyin tosi vaativana, ja katsoin sitä keittäjää silmiin uhkaavalla ja pettyneellä katseella.
Se keittäjä taisi jotain mutista jostain budjettiasioista tai vastaavasta. Kun ei ollut paljon vegaaneja, ei heille kannattanut ruokaa erikseen valmistaa. Mua alkoi ärsyttää ihan suunnattomasti se tilanne, koska kyllähän nyt vegaaneillekin pitää tarjota kunnon ateria! Mun kädessä oli vesilasi ja ajattelin, että voisin vaan viskoa ne vedet keittäjän naamalle. Ihan sen takia vaan, että mulla on vapaa tahto toimia miten haluan. Niin mä sitten toiminkin, ja keittäjä suuttui ja huusi jotain, että minä ja mun kaveri ei saada enää syödä siellä, ja meidän pitäis tulla keittiöhommiin korvataksemme huono käytös. Mä sanoin meneväni yksin, koska olin kiistan aiheuttanut, ja se mun "kaveri" katsoi mua todella ärtyneesti ja viskoi omat astiansa mun syliin.

Sen sijaan, että olisin pessyt meidän astioita keittiössä, aloinkin huuhdella mun valmistamaa hametta. .-D Se oli aivan sairaan likainen. Mulla oli jokin suihkutin, jolla suhin edes-takaisin likoja irti. Se keittäjätäti tuli mulle jotain ivaamaan, että mun kannattaisi vaihtaa värit käänteiselle tässä tapauksessa, jotta näen hameen likakohdat selkeämmin. Keittäjä vaihtoi pesupöydän valaistusta, ja hame muuttui sen seurauksena mustaksi, jolloin myös ne liat pongahti hyvin esiin. Mä olin loppuajan tosi ystävällinen keittäjälle, ja kiitin häntä aina vinkeistä, mutta hän oli siitä huolimatta päättänyt vihata mua varmaan koko loppuelämänsä. .-D

---

Olin taas ala-asteella aikuisena, ja istuin luokassa. Mä olin rikkonut jotain sääntöjä, minkä takia yks pölvästiope huusi mulle naama punaisena, miten tyhmä ja kuriton minä olin ja tyyliin miten maailma loppuu mun käytöksen takia. Mun moraali kuitenkin sanoi, etten ollut tehnyt mitään väärää, ja olin tosi hyvin omassa voimassani. Mulla oli ikään kuin näkymätön "suojakilpi"/energiakenttä itseni ympärillä, mistä sen open raivovihat ei päässeet läpi. Niinpä mua ei harmittanut se tilanne yhtään. Katsoin vain huvittuneena miten se ope raivosi mulle. .-D Siellä luokassa istui muitakin meidän entisiä luokkalaisia, ja muistelen heidän olleen ihan "hui" siinä tilanteessa, mutta mulla itsellä oli vaan voimakas olo.

Tää oli musta todella voimallinen uni. Vanhentuneet jumi-ajatusmallit ei enää vaikuta mun elämään. Toi kyseinen ope aiheutti mulle aikoinaan oikeastikin traumoja, ja se sai mut tuntemaan oloni huonoksi, ja siksi tää uni tuntui niin hyvältä. Se ei ollut koskaan totta, mitä se sai mut uskomaan. .-)

Bones-uni

Olen nähnyt viime aikoina tosi mielenkiintoisia ja fiksuja unia (,vaikka onhan sitä hauska nähdä myös sellaisia hömppäunia, jossa paistaa ruokaa postilaatikossa). Viime öinen uneni teki minuun niin suuren vaikutuksen, että jaan sen.

Näin Bones-tv-sarjasta unta. Jossain vaiheessa siinä päädyttiin siihen, että alienit olivat siepanneet Brennanin, ja hänet oli palautettu sellaiseen todellisuuteen, mikä ei ollut totta. Temperance ei ollut naimisissa Boothin kanssa eikä hän työskennellyt labrassa. Booth ja Cam olivat yhdessä, mutta he eivät olleet onnellisia. Sisimmässään Booth tiesi, että hänen kuuluu olla jonkun toisen kanssa. Angela työskenteli ilmeisesti Camille, ja heillä oli valkoinen toimistotila.

Kuten Bones-sarjassa, unessakin päähenkilö oli edelleen Brennan, ja hän vähitellen alkoi oivaltaa, ettei hänen elämänsä kuulunut mennä näin. Hän ei vaan muistanut vanhaa elämäänsä. Huvittavaahan tässä on se, että Temperance luottaa vahvasti tieteeseen eikä usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta tässä tilanteessa hän jotenkin ymmärsi maailman olevan väärin. Hän etsii aina totuutta.

Brennan istui sitten baarissa, jonne Angela sattui myös tulemaan. Angela luuli tapaavansa Brennanin ensikertaa, kun tämä kysyi voisiko tarjota naiselle juoman. He sitten jutustelivat, ja Angela kertoi olevansa tosi rikas. Hän oli kehitellyt jonkin hienon tietokoneohjelman, mutta hän ei ollut ikinä välittänyt rahasta. Brennan sitten mainitsi päätelmänsä siitä, ettei heidän elämänsä todellisuus ollut totta. Asiat voisivat olla toisinkin.

Sitten aivan lopussa näytettiin, kuinka Brennan taisteli älynystyröidensä kanssa. Hän alkoi lopulta muistaa asioita oikeasta todellisuudestaan, minkä seurauksena hän palasi vanhaan ympäristöönsä, jossa kaikki oli niin kuin piti.



Uni pisti minua miettimään, että mitä jos oma nykyinen elämänikin on kuviteltua. Mitä jos asioiden pitäisi olla toisella tavalla. Tuli sellainen olo, että mun pitää jotenkin entistä vahvemmin katsoa omaan sisimpääni. Sieltä saattaa löytää jotain, mitä on unohtanut tai ei ole osannut katsoa ennen. Mietin myös entisiä elämiä. En muista kuka olen ollut ennen tätä inkarnaatiota ja elämää. Aina pitäisi katsoa pintaa syvemmälle ja yrittää nähdä totuus.